sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sattumia ja Suunnistusta

Rauhallista kotiviikonloppua vietelty. Ei kavereita eikä edes mökillä. Nyt oli aikaa toteuttaa pitkään suunnittelemani reittikartasto. Ei niinkään itseäni varten vaan emäntää. Tuolla emännällä kun ei ole minkään valtakunnan suuntavaistoa, ihan pihalla tutuillakin reiteillä jos kiertää vaihtelun vuoksi vastapäivään. On vain ajankysymys koska joudun ottamaan opaskoiran vastuun ja tuomaan meidät turvallisesti kotipihalle. Tänään olimme aamulenkillä uudella reitillä ja onneksi myös isäntä mukana. Kuulin kun 700 metrin päästä kotoa emännältä kysyttiin että minnekäs päin nyt lähtisit jos pitäis palata kotiin. Emäntä oli oikein intiaani oveluudessaan, höristi korvaansa ja kertoi topakasti että Lahden moottoritien hurina kuuluu tuolta suunnalta....eli sinnehän mekin sitten. Nope..piti mennä just vastakkaiseen suuntaan. Meikä on nyt antanut tärkeimmille maamerkeille omat nimet. Voihan se olla että mullakin on joku kerta nuha eikä hajuaisti terävimmillään, silloin joutuu turvautumaan näköaistiin. Ihan alkuun kerron kuitenkin lauantai-aamun kommelluksesta. Emännän mielestä se menee mun piikkiin, mun mielestä olin vain kohtalokkaan tapahtumaketjun uhri.
 

"Aamupalan jälkeen mentiin vielä loikoilemaan. Emäntä selaili sitä iPhoneaan ja torkahti kesken kaiken. Itse heräsin emännän voivotellessa että nyt se hajoaa....ja Nero ylös heti ! Kävi kyllä jossain vaiheessa mielessä että ei tässä lakanalla aikaisemmin tällaista möykkyä ole ollut mutta mitäs pienistä kun unikin vetasi niin mukavasti. Sais olla emäntä huolellisempi vai meinasko se että meikä tarkotuksella siinä blogiaan päivittelee"

"Sitten itse reittikartastoon. Lenkit aloitetaan aina tarkistamalla ensin säätila. Jos on oikein sateista ei kannata mennä liukkaalle kalliolle. Vastuu muuten tästäkin on meikäläisellä"
 

"Tämän polun olen nimennyt Kaurapuuronkujaksi"
 

"Saanko esitellä Naurukalliontie"

"Totisen Jäkälän tasanko"
 
"Väärämännyn risteys"
 

"Lentävän Korvan mäki"


"Kröhöm...eksyy sitä kokeneempikin välillä polulta. Olkoon vaikka Sivupolun Raitti"



"Sitten on vielä Kalliotasanko....oliko se numero 125" 

17 kommenttia:

  1. Oletko Nero koskaan ajatellut pystyttäväsi paikkojen nimiä kuten tienviitat? Silloin olisi emännänkin vaikea eksyä! Toivottavasti emännän puhelin toimi vielä senkin jälkeen kun nousit sen päältä pois... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tienviitta vois olla hyvä juttu, ei olisi niin todennäköistä se eksyminen. Puhelin toimi mutta en nyt mene takuuseen että tuliko vahingossa lähetettyä pari messagea.
      T. Nero

      Poista
  2. Ei ole Nero mikään turhantarkka prinssi, jota häiritsisi herne patjan alla! :-D Hienon mieleenpainuvia ulkoilumaastoja teillä! Naurukalliontielle lähtisin kyllä nyt sunnuntaiangstia lievittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuota metsäpolkua riittää vaikka pääkaunkiseudulla asutaankin. Pelottava tuo Sipoon korpi.....siis jos emäntä meinaa sinnee joskus lenkille.

      Poista
  3. Kuinka nuo Mammat onkin kaikki niin huonoja suunnistamaan. Meilläkään ei niin tuttuja paikkoja olekaan, etenkään metsässä, ettei eksymään pääse! Mammalta on kielletty yksin metsään meno. Toinen kielletty on sulakkeen vaihto. Oli kerran päästä hengestään siinä hommassa. Melko tumpula tyyppi on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun emäntä ei onneksi edes tiedä missä meidän huushollin sulakkeet sijaitsee.

      Poista
  4. Meleko hyvästi oot reetittännä nuo paekat. Onse vuan hyvä yhe aenahhii olla kartalla :) Eepä meejjänkää mammalla asijata oo mehtää iteksee. Hyvä ku aetan takkoo ossoo pihhaan tulla :D
    Pit kahtoo kahesti ennenku huomasin että mikä se ol hajjoomassa :D :D Kannattas emäntäs kahtoo minnekkä lykkee nuita aparraattijjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä muuten ettei emäntä esimerkiksi syönyt aamupalaansa sängyssä, olis voinut olla meikäläisen vaikea saada unta tarjotin ja aamupala-astiasto haaruksissa.

      Poista
  5. Meilläkin on Sademetsä (mäyräkoiraperspektiivistä nimetty, ja jonka joku niitti keskellä kesää... hävytöntä) ja sitten ihan tavallinen Kangasmetsä, joka on nimensä mukaista maastoa. Varisluodolle ei uskalla mennä poikasten lentoharjoitusten aikoihin, Savannilla taas voi pelmuttaa hiekkaa ja kuvitella olevansa aavikon hiekkamyrskyssä :)

    Nerosta ei ilmeisesti voi ottaa muita kuin hauskoja kuvia =D Suu repeilee, kun tulee katsomaan Neron blogia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpäs onkin kattava reittikartasto :) Ei mulla ole kuin 10 ilmettä, pitää vain ottaa eri kuvakulmista niin tulee vaihtelua.
      t Nero

      Poista
  6. Tuosta peffakuvasta voisi olettaa, että siinä makaa meidän vanhimmainen koira :) Tosin, teidän peffatyyppi on huomattavasti isokokoisempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso on peffa ja Nero luulee olevansa sylikoira kun änkee välillä sohvalla tai tv-tuolilla syllin :)

      Poista
    2. Hehe, oletko lukenut niit Off the Leash-sarjakuvia? Facebookissa oma sivu sillä taiteilijalla, nimellä Off the Leash. Sillä on useampikin tällainen "pieni" sylikoira sarjis :) ♥

      Poista
    3. Kiitos vinkistä pitää mennä tutustumaan :)

      Poista
    4. Ai niin eläinlääkärin totesi tässä yksi kerta että Nero luulee olevansa pieni koira kun yritti änkeä vastaanotolla sen syliin

      Poista
  7. Kiitos nauruista. Hyvät kuvat ja teksti! Olet sinä Nero tosi upea tyyppi, monitaitoinen ja -ilmeinen. Suuntavaisto on meilläkin ihan tuntematon käsite tuolle naisihmiselle. Olohuoneessa kun pari kertaa pyörähtää ei enää tiedä missä ulko-ovi sijaitsee. Joutuu tässä toimimaan vahti- ja opaskoirana kaiket päivät Sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa jos nauratti :) On noista paljon huolta noista huoltajista.

      Poista