perjantai 31. lokakuuta 2014

Auringonnousun metsästäjät

Ei ole päässyt ohi meitsilläkään, että tänään vietetään Halloweenia. Ihan hauska juhla kun saa pukeutua tavallistakin hassummin. Emäntä kertoi, että parasta Halloweenissa on kun kerrankin ei tarvii miettii kun ripsarit jokatapauksessa levii ympäri naamaa illan aikana, voi vaan sitten lennossa muuttaa hahmoaan kurpitsasta noidaksi. Meitsi ei meinaa viettää eikä siis pukeutuakaan hassusti. Näillä syntymätaljoilla mennään juhla kuin juhla.
 
Hassu yhteensattuma kun juuri Halloweenpäivän aamuna tulisi tapahtumaan tosi jännää ja ihan verrattavissa Hallloween kummitustarinoihin ja henkiin rajan toiselta puolelta.
Tässä tapauksessa se toinen puoli on Vantaa/Sipoo rajan Sipoon puoleinen alue.
 
Emäntä tuli kertomaan edellisenä iltana, että huomenna Nero mennäänkin metsästämään auringonnousua sinne Sipoon puoleiseen metsään. Siellä on sellainen korkea kukkula minkä ohi ollaan joskus kauan sitten koko perhe kävelty päivälenkki, sinne halusi emäntä kiivetä ja ottaa valokuvan auringon ensisäteistä.
 
Emännän intohimo on valokuvata auringonlaskuja ja -nousuja. Tässä kuvauskerrassa oli vain eräs probleema. Kuvaajalla kun on suunnattoman kova pelko karhuja kohtaan. Ei ole kuulemma koskaan kohdannut mutta vuodesta toiseen pelkää metsässä ollessaan, että karhu se sieltä kohta tepastelee ja ei ole mikään leppoisa, tassu hunajapurkissa kävelevä nallukka.
 
Meitsiä vaan ihmetyttää kun ei se pelkää tuossa 500 m kotoa, tutussa metsässä Vantaalla, kun lenkkeillään. Sitten kun mennään siitä vielä 500 m toiseen suuntaan ja tullaan Sipoon puolelle niin ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin uskaltanut yksin tai meitsin kanssa kaksistaan sinne metsään mennä, isäntä on pitänyt olla turvaamaassa karhuilta (tai siis niiltä aavekarhuilta).
 
Nyt ajatus saada sieltä kukkulalta auringonnoususta kuva oli niin kiehtova, että emäntä päätti ottaa riskin & meitsin ja lähteä aamutuimaan kuvausmatkalle.
 
 
"Kuvausaamua edeltävä iltana emäntä kutsui infotilaisuuteen missä sain kuulla seuraavan aamun kuvausmatkasta. Minun tehtäväni olisi tarkkailla ja ilmoittaa jos karhuja on haju-, kuulo- tai näköetäisyydellä. Tarpeen vaatiessa meitsin tulisi hätistää karhu takaisin korpeen"

"Luottopossuni oli ollut kuulolla ja tuli kuiskaamaan korvaani, että ei siellä mitään karhuja ole mutta ole nyt sen näköinen siellä metsässä kuin tarkkailisit ympäristöä niin emännällä on turvallisempi olo"


"Aamulla suuntasimme kohti Sipoon metsiä, puiden takaa jo vilahteli ensimmäiset säteet. Kuulin emännän mutinan mahdollisista karhuista ja tunsin kun talutushihna tärisi emännän hermostuneessa kädessä"

"Kun vihdoin kapusimme kukkulalle katselin komeita maisemia. Emäntä kiljahti hui Nero näytät ihan sudelta kun silmäskin kiiluu tollai ! No nytkö se alkais pelkäämään aavesusiakin....palataanko takaisin mielikuvituskarhuihin"
 
"Kjeh...kjeh...siinä odotellessa matkin vielä vaanivaa sutta mutta se oli vissiin huono vitsi koska emäntä taas kiljahti ja pyysi mua heti lopettamaan. Itsellä sillä on omituinen huumorintaju...olis nyt luullut naurattavan"

"Tulihan sekin hetki, että emäntä sai sen kuvansa. Siis kaikki tämä pulssia ja niskakarvoja nostattava seikkailu tämän yhden kuvan takia. Sitäpaitsi olisi vielä jännittävä paluumatka keskellä aavekarhujen reittejä"

"Päivä alkoi ja valkenemaan ja huomattiin että pakkasyö oli jäädyttänyt hienosti heinät. Kipusin lähinnä olevan kannon juurelle ja olin tarkkaavainen kuten luottopossuni oli neuvonut. Emäntä panikoi siitäkin....mitä Nero siellä näet....onko se karhu...onko..? No ei se ollut kun harakka ja yritin tunnistaa oliko sama sälli joka majailee meidän pihapiirissä"


"Jatkettiin matkaa ja pikkasen pysähdyin luoden katseeni maahan. Johan se emäntä siellä huuteli...Nero Nero onko siellä karhunjälkiä...? No ei ollut kun etsin sopivaa paikkaa missä voisin suorittaa aamutoimeni"

"Sitten pliis pientä yksityisyyttä...pärjäätkö mamma ilman mun tarkkailua viitisen sekunttia. Suurempi mahdollisuus voittaa loton päävoitto kun että se karhu tulee just silloin kun meitsi kyykkää täällä heinikossa"

"Päästinhän me sitten taas jatkamaan matkaa...nyt kyllä itsekin säikähdin kun emäntä kompuroi polvilleen siellä heinikossa. Luulin jo hetken, että nyt se houkka jo maastoutuu karhulta."


"Kymmenen metrin päässä ennenkuin noustaan metsästä Porvoontielle on vaikeakulkuinen ramppi. Emännän mielestä juuri tämä on se raja mikä erottaa Sipoon karhumetsät ja meidän karhuvapaat kotimetsät. Hmmm...jos meitsi pääsi loukkaantumatta tämän rampin yli niin tuskinpa karhut tämän takia kääntyisi takaisin."

"Emännän vielä kömpiessä sitä rampin jälkeistä mutarinnettä vilkaisin vielä Sipoon korpeen. Emäntäkin huuteli, että hyvin vartioit Nero kun ei saatu mitään havaintoja karhuista ! Meitsi oli ihan hiljaa...ei se olis halunnut kuulla mitä haistoin noin kilometrin päästä, siinä kun se otti kukkulalla sitä valokuvaansa"



12 kommenttia:

  1. Olipas jännittävä tarina! Palvelijatar luki sitä ääneen tukka pystyssä. Sehän on just samanlainen karhukammoinen, hyvä että uskaltaa meidän työhuoneessa käydä, kun siellä on meikäläisen nallet.
    Hienosti suoriuduit tehtävästä, Nero. Ja fiksusti jätit kertomatta mitä vainusit siellä. Palvelijatar ei ikinä selviytyisi kuivin jaloin siitä rampin ylitse. Taatusti mätkähtäisi mahalleen veteen ja kiskoisi minutkin jorpakkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän kumma se Parek on kun tuntuu että kaikkien emännät kauhuaa niitä karhuja vaikkei ole edes koskaan kohdannut.
      Meitsi pelkää vastaa jos vastaan tulee ja ensin yritän neuvotella että se väistää...ja jollei suostu niin sitten meitsi ottaa ne kuuluisat ritolat.
      t. Nero

      Poista
  2. On se Luottopossu kiltti, kun huolehtii noin ihanasti Nerosta.
    Ja taas on hienot kuvat. Kuurakin näkyy ja tekee tunnelmaa.
    Niin ja pihlajanmarjat auringonnousukuvassa. Upeeta!
    Nero se on varsinainen multitalentti. Homma kuin homma hoidetaan kotiin. Hyvä te!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula !
      Luottopossu puhuu vähän mutta asiaa :)
      t Nero

      Poista
  3. Ee sitä joka hajuva passoo männä sanommaa. Loppuu lenkit lyhyvveen. Vahtina olo on kyllä sittä rankkoo. Varsinnii jos vähämpiästä joku höpöttää mittee sielä on ja haesooko mikkää... Mitenkä siinä keskittyy naatiskelemmaa ite metässä olosta! Tuommosta seon meelläe. Kyllä ymmärrän sinuva. Eekös se muute sielä Sippoossa justiisa ollunna se karhu joka ahistelj jottae lenkillä olijata...??? No onneks piäsittä kottii :)
    Kommee on aaringonnoosu ja muuttii kuvat. Iloksesa kahtoo. Vuan oot vähä pelottavan näkönen tuossa vuanimiskuvassa... huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas niin osut Iivari asian ytimeen ! Meitsi lenkkeilee mieluummiin Vantaan puolella niin saa edes vähän rentoutua...emännän mielestä kun karhut on niin Sipoo-keskeisiä ettei tuu meidän metsiin. Ai joku oli kohdannut karhun Sipoon puolella....tee Iivari palvelus älä kerro mun emännälle :)
      t. Nero

      Poista
  4. Nero, sää olit niiku mörönsyöttinä ja hyvin meni vartioinnit ja siinä sivussa toimit viäl valokuvamallinakin. Komeita on kuvat ja malli etenkiin. Kyä lähtis karhu lipettiin, ku sä sille vähän laulaisit, laulaisit sen niiku suahon. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas hyvä ihje Myrskyltä ja Tuiskulta ! Meitsi vetää pienet demisrussosit jos tulee karhu mun turva-alueen sisäpuolelle :)
      t. Nero

      Poista
  5. Huisin jännä reissu! Hyvä kuva tuli napattua, että kyllä kannatti lähteä karhumetsälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Naukulan Mammalle !
      Sulolle Halloween terkut :)
      t. Nero

      Poista
  6. Olipa hyvä että olit karhuja pelkäävän emännän rinnalla koko matkan! Kieltämättä aina miettii kun hevosten, vuohien tai koiran kanssa metsässä liikkuu että mistäköhän se karhu tai joku muu metsän eläväinen katselee.... Upeita kuvia muuten emäntäsi ottaa, varsinkin ne missä on mukana komea bulldoggi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :) Toivotaan ettei oikeasti törmäillä niihin karhuihin :)

      Poista