Täplän paluu

Muistaako joku vielä Täplän ?  Mun uusi paras kaveri tältä syksyltä. Siinä kävi niin, että Täplään tuli reikä ja vinku sen sisältä piti sitten poistaa. Sen vinkun poistaminen ei ollut iso urakka mutta miten saada Täplän poski ehjäksi. Siitä tulikin pidempi projekti. Neula ja lankaa sekä kätevä emäntä, mikä siinä niin vaativaa. Kaikki nuohan meidän huushollissa löytyy, tai siis luulin. Tiesin risan Täplän odottavan toimenpiteitä keittiössä, pöydän perimmäisessä nurkassa. Ei vaan tapahtunut mitään, aina välillä mulkoilin Täplää kohti ja katsoin emäntää silmiin, ymmärsi kyllä vinkit mutta aina löytyi jotain kiireellisempää eikä Täplän paikkaaminen edistynyt moneen viikkoon. Emäntä vihdoin kertoi rehellisesti, että ne ompeluhommat on vihomiimeisiä mitä halusi ja osasi tehdä. Suunnitteli jo nitojalla kiinni kursimista mutta onneksi tajusi että meikällä olisi ollut huulet ruvella sen jälkeen Täplän kanssa leikkiessä. Meikäpoika ei luovuttanut vaan kurkisteli aina Täplän suuntaan kun emäntä oli hollilla. Kuulin vielä monenlaisia tarinoita emännän ompelu-uralta, tai siis hyvin nopea alku ja loppu siinä tarinassa oli. Koulussa oli kuulemma yrittänyt ommella ja kutoakin kädet hikisinä, oli tullut niin kireää silmukkaa ettei puikkoa saanut kuin saksilla irti. Siihen aikaan oli pakko saada koulussa ainakin jokunen käsityö valmiiksi lukuvuoden aikana, kotiin omalle äidilleen salakuljetti tekeleensä viimeisteltäväksi, että sai arvosanan todistukseen. Ihme tapahtui vielä nuorena aikuisena kun halusi tehdä silloiseen poikaystäväänsä vaikutuksen. Kuinkas muuten kuin ompelemalla pojan sammarit, joista oli koko sauma ratkennut persuksista. Laina-ompelukoneella surautti siksakkia ja ei sen pitänyt olla monimutkainen juttu kun suoraa saumaa ompelee. Ihan hyvä tuli, kunnes poikaystävä puki sammarit päällensä ja totesi että oot ommellut väärältä puolelta. Housujen saumaan jäi sellainen puolen sentin uloke koko matkalle. Housut nimettiin ulkomuotonsa mukaisesti krokotiili-housuiksi.

 

Tänään meinasin tippua matolta lattialle kun huomasin emännän kantavan Täplää ja toisessa kädessä oli neulaan sujautettu lanka. Oli tullut siihen tulokseen, että Täplä on saatava kuntoon ja ammatti-ompelijalle vieminen on liian iso kynnys. Sen jälkeen olisi nolompaa mennä uudelleen.

Siinä se emäntä sitten istui ja lopulta seisoi keittiössä suorittaen vaativaa ompelu-tehtävää. Mulle aina nauraa mun naaman ilmeitä, itsellään oli välillä kieli ulkona ja kulmien välissä joen uomaa muistuttava juonne. Pari kertaa neula kilisi lattialle, meikällä tuli mieleen että puoli metriä lyhyemmät kynnet voisi helpottaa käsin ompelemista.

 

 

"Täplä vielä risana"

 

 

"Päivälenkin jälkeen olin menossa tuttuun tapaan tirsoille niin emäntä huutelikin että Nero tule tänne pian....Täplä is back ! En osannut juuri sillä hetkellä innostua kun uni vetasi minä hetkenä hyvänsä"

 

"Päivätirsojen jälkeen omistin koko illan Täplän kanssa leikkimiselle !"
 

"Olen syyntakeeton, tämä on emännän huumoria !"

 

"Onpas kivaa kun Täplä tuli takaisin, nyt on taas tirsoillakin seuraa"