Työläisen elämää

Emännällä on ensimmäinen työviikko takana. Päivärytmit meni ihan kuperkeikkaa. Sillä tuli hurjan kiire rytmi ja meikäläisellä alkoi seesteisempi kausi. Se ensimmäinen aamu kun emäntä lähti töihin oli aika tunteellinen. Se oli jo täysissä toimistopukimissa ja käsilaukku kädessä kun tuli vielä moikkaamaan meitsiä makkarin sängylle. Tiedätte blogikamut kyllä sen äänenvireen kun emännillä on huono omatunto. Meitsikin huomasi heti kun se alkoi puhumaan että nyt tuntee tunnontuskia, eikä syyttä...olihan se jättämässä meitsin oman onnensa nojaan pitkiksi päiviksi.

*Voi Nelo Nelo....iso jätkä....mami lähtee nyt töihin...hyvin täällä pärjäät...saa kaivautua lakanoihin jos huvittaa* Sitten sieltä alkoi satelemaan turpapusuja ja rapsutuksia. Se ei vaan ottanut huomioon että rapsutti samalla kädellä missä oli toimistolaukku niin se kolahteli meitsin lapaluihin. Ei se sattunut mutta pikkasen ärsytti kuitenkin. *Nelo Nelo....keittiön kupissa on vettä ja tuosta ikkunasta taas katselet kylätielle niin on jotain ohjelmaa*

Meitsillä tuli mieleen että pitäiskö antaa emännän kärsiä tunnontuskista ja makoilisin vaan flegmaattisena päiväpeiton päällä. En kuitenkaan raaskinut kun huomasin että johan sillä oli noppa silmäkulmassa ja kohta sillä olisi puoli naamaa siinä mustassa mitä se laittaa ripsiin. Meitsi päätti antaa vastakaikua sen leperryksiin ja punkesin itseni istumaan. Nojauduin emäntää vasten ja annoin pusun. Ei mennyt vissiin ihan putkeen koska emäntä alkoi kirkumaan *Nero nyt kuolasit mun mustan paidan ja mun hame on täynnä sun karvoja !*

Kerkesi se kuitenkin ajoissa sinne toimistolle ekana päivänä vaikka aika kiireellä se tuossa korkkareissaan kipitti kostea pyyhe ja teippiharja kädessään. Ottipa opikseen ja muina aamuina on hoitanut lähtötervehdykset ja pusut ennen toimistovaatteiden pukemista.

Saanko pyytää kamut, älkää kertoko mun emännälle mutta parasta sen työhön menosssa on ollut sen tekemät lounaseväät. Lastailee muovikassiin salaattitarvikkeet ja kiireen keskellä eväistä tippuu aina osa keittiön lattialle. Eihän meitsi hirveesti niistä vihreistä tykkää mutta ne kinkku- ja kanasuikaleet on olleet kivaa vaihtelua mun aamiaisen jälkeiseen huikopalaan.





"Emännällä on huono omatunto töihin menosta...ja meitsi on kaapannut kotona vallan ! Meitsi on kingi...meitsi on kingi !"



"Jaahas...tuli häätö sohvalta...miten olis pienet huikopalat ja rapsutukset kun olen näin viaton bulldoggi"